Komiikkaa, kaljaa ja kuntoilua.

Kirjoitus treenaamisesta

Noni, pitkästä aikaa tästä aiheesta enemmän. Nyt se hieman odotettu tapahtuma kävi viimein todeksi. Meni kaksi leukaa putkeen, myötäotteella. Tasantarkkaan tämän saavuttamiseen meni 38 treeniä (TFW:llä on varaussysteemi, josta näkee käytyjen treenien määrän). Kaksi leukaa on 106kg painavalle ihan ok tulos. Noita on vaikea treenata, koska oikeiden lihasten aktivointi ei onnistu kuin vetämällä leukoja, ja kun niitä ei mennyt alkuun kuin vajaa yksi niin siitä ei ole helppo lähteä liikenteeseen. Mutta toivottavasti nyt saatiin niin sanotusti ketsuppi liikkeelle pullosta.

Nyt kun pohjatyö on tehty, niin asennan vanhat kunnon puiset renkaat kattoon kehonpainoharjoittelua varten. Ja samalla tyttärelle leikkipaikaksi. Koska yksi iso syy tämän kunnonkohotuksen takana oli se, että jaksaisin leikkiä lapseni kanssa enemmän ja olla parempi isä.

Tuosta 106 kilon painosta voi päätellä, että painoa on aloitushetkestä tippunut noin reilut neljä kiloa. Ja edelleenkään se ei ole tärkeä mittari, toki se jotain kertoo, mutta ei tarpeeksi. Lihasmassaa on tullut selkeästi lisää, mutta silti näytän laihemmalta ja ennen kaikkea voin paremmin.

Vaikka tiedän, että periaatteessa helpoin ja tehokkain tapa pudottaa painoa olisi ruokavalion muuttaminen, niin täytyy tunnustaa, että ruokailuasiat eivät ole kunnossa. Ainakaan todella totista treenaamista varten, mutta yksi asia kerrallaan. Jos näin tulee tuloksia ja voin syödä illalla rahkan sijasta ruisleipää voilla ja kinkulla niin en valita, enkä välitä. Vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin kun ei tarvi yrittää tunkea kurkusta alas sellaista mikä ei makuaistin mukaan suuhun kuulu. Jos treenit muuttuu totisemmaksi niin sitten ehkä viritellään dieettiä, nyt yritän vaan pitää hommat suht järkevällä tasolla. Kotiruokaa niin paljon kuin pystyy ja keikkareissuilla yrittää tehdä edes suht koht oikeita valintoja kun pysähtyy huoltoasemilla. Mutta kun on yhden kerran liikaa syönyt sen muoveihin pakatun ruisleivän kananmunalla, joka ei edes etäisesti muistuta leipää, niin kyllä se Hesburgerin Kerros(677kaloria, ateriana 1089) houkuttelee usein liian kutsuvasti. Mutta miniporkkanoilla ja maidolla( 769 kaloria) https://www.hesburger.fi/tuotteet/Hampurilaiset/kerroshampurilainen

Tuloksista sen verran, että minulla ei ole tosiaan ollut maksimituloksia tehtynä monessakaan liikkeessä ennen TFW:lle menoa. Maastavedon maksimit oli vuodelta 1997 120kg, kyykkyä en ollut tehnyt ikinä yli sadalla kilolla ja penkkistä nousi joskus AMK:ssa opiskellessa 90 kiloa. Isolta pojaltahan minä olen kait aina näyttänyt. Ja tosiaan vain näyttänyt. Muistan kun menin testeihin kun pelasin amerikkalaista jalkapalloa. Siellä oli kaksi sarjaa, “pienemmät” miehet teki penkin 80:llä ja isot pojat 110 kilolla. Minut oli automaattisesti laitettu jälkimmäiseen. Nostinkohan lopuksi 80 kiloa viisi kertaa. Sanoinkin aina penkin hyödyllisyydestä, että jos makaan jonkun alla kentällä niin ei mun sitä tarvi nostaa ylös. Se taistelu on jo hävitty aikasemmin. Mutta kun pelasi ykkösdivarissa niin fysiikkalla ei ollut niin suurta merkitystä, riittä että omasi pelisilmää ja hyvän tasapainon. Pyörittelin kentällä 150 kilon penkkituloksen omaavia suht helposti koska pidin painopisteen alhaalla. Näin sain ne vähäisemmät voimat siirrettyä tehokkaammin hyötykäyttöön. Sama esimerkki on keihäänheitossa, Tero Pitkämäki on periaatteessa fyysisillä tuloksilla ylivoimainen Julius Yegoon verrattuna jokaisella osa-alueella. Muuta niin vaan Yego kiskoo keppiä 90 metrin yli ja Tero ei.

Ja miksi noita maksimeita kerron on se syy, että niistä pystyy päättelemään paremmin millä painoilla kannattaa tehdä pidempää sarjaa. Verrattaessa vaikka kestävyysurheiluun niin kun treenaa pudottamalla tietyn %-osuuden maksimisykkeestä alaspäin saavutetaan erilaisia hyötyjä. Näin on myös lihasvoiman kanssa.

Tavoitteista on myös ollut puhetta. Ajatelin että jos saisin yhteistulokseksi penkissä, mavessa ja kyykyssä 500 kiloa. Siinä vaiheessa lihasmassaa on jo sen verran että peruskuluts on sillä tasolla ettei ihan joka risausta syömisessä tarvi laskea. Töitä joutuu tekemään tavoitteen eteen tekemään noin 90 kilon verran, mutta eipä tässä kiire ole. Hurja painonpudotus vs järkevä painonpudotus jatkukoon.

Kirjoitus podcasteista ja naurun intiimiydestä ja uuden löytämisestä.

Podcastit

Se mikä oli hauskaa, niin tultuani keikkapaikalle Peter Sapiano kutsui minut haastatteluun yhdessä Patrosen Matin kanssa Mamu & Juntti podcastia varten. Siinä hurahti puoli tuntia aivan liian nopeasti ja paljon asioita jäi sanomatta.

Puhuimme naurusta ja keikkapaikkojen sekä erilaisten yleisöjen ja yksilöiden asettamista haasteista.

Keikat

Kun Hyvinkään keikan jälkeen eräs kokenut musiikkialan tapahtuma järjestäjä tuli sanomaan että: ”on se kun teille koomikoille voi vaan varata jonkun nurkan ja heittää mikrofonin niin sitten homma toimii”. Ja joissain hyvin hyvin harvoissa tilanteissa asia on näin. Mutta itseasiassa stand up komiikka usein tarvii hyvän tilan, hyvän äänentoiston, yleisölle katsomon jossa on helppo rentoutua( usein pimeä tila, penkit rivissä) ja, tästä aina tulee väittelyä, hyvän yleisön.

Meidän ammattitaitomme on tehdä yleisöstä hyvä silloin kuin se ei sitä ole. Koska jokainen yleisö on yksilö. Periaatteesaa Shrödingerin kissa, ennen et tiedä kun sanot ensimmäiset sanat mikrofoniin. Silloin se hahmottuu tuleeko illasta helppo vai joutuuko tekemään töitä jo sitä varten etttä pystyy edes esiintymään.

On ollut tilanteita joissa keikka myöhästyy tilaajan puolelta venyneen ohjelman takia yli tunnilla. Voin kertoa, että suht runsaan nestemäisen tarjoilupöydän nähtyäni paikalle saavuttaessa, esiintymän menemisen “jännittävyyttä” lisäsi 15 min ennen keikkaa salista kuulunut erittäin humalaisen miehen huuto:”VIINAT ON NY LOPPU!” Tervetuloa Toijalaan. Ja sehän oli ihan hirveää, ulkopuolinen esiintymässä “sanavalmiille herrasmiehille” puvut päällä. 15 minuuttia piti olla, olin kymmenen, muistaakseni pystyin kertomaan ilman häiriötä ja päälle puhumista ensimmäisen jutun siinä viiden minuutin kohdalla, ilmeisesti sen takia että kaikki ottivat hörpyn kaljasta samaan aikaan. Sitten sama show jatkui. Homma meni vittuiluksi. Muistaakseni Kiven Iikka sanoi joskus, että on päälle huutelua parempi on se että yleisö pelkää ja on hiljaa. No, se onnistui mutta mikään muu ei.

Kaikilla viikonlopun kolmella keikalla oli niin sanotusti aktiivinen yleisö, jotka osallistuivat ja kommentoivat esityksiä jos siihen antoi mahdollisuuden. Koomikko voi omalla toiminnallaan päättä miten esitys menee. Minä annan yleisön osallistua, jotkut eivät pidä siitä että juttujen rytmi sotkeentuu ja painavat oma setin läpi. Teen minäkin niin joskus, varsinkin tietyissä mestoissa joissa et voi antaa humalan turruttamalle kantapeikolle yhtään aikaa päästä huutamaan väliin. Koska yleensä ne eivät edes liity mihinkään. Minulle on huudettu kesken esityksen muun muassa AIV, navetta ja hiiva. Ja voin vannoa että ne eivät varsinaisesti paranteneet kenenkään saamaa audio-visuaalista kokemusta. Tokihan siinä pääsee hieman kuittaamaan, mutta usein on parempi että esiintyjä kertoo jutut ja yleisö kuuntelee ja nauraa.

Eksyin hieman aiheesta koska oli tarkoitus kirjoittaa naurun intimiteetistä. Eli miksi voi olla vaikeaa nauraa hauskallekkin jutulle.

Nauramisen vaikeus

Minulla on käynyt monesti, ja toivon että käy vastaisuudessakin se, että ihmiset laittavat käden suun eteen ja yrittävät pidättää naurua. Sehän on merkki siitä että on menty sellaisen rajan yli joka rikkoo normeja ja joutuu miettimään alitajuisesti että mitä muut ajattelevat? Mitä tämä kertoo MINUSTA, jos nauran tälle?

Minusta hyvä komiikka saa ihmiset nauramaan. Loistava komiikka vie ihmiset jonkun moraalisen tai ajatuksellisen rajan yli, sekä pakottaa nauramaan. Tämä on se pyrkimys mihin itse tähtään, se onnistuu harvoin, se vaatii koomikolta paljon ja niin se vaatii myös yleisöltä. Ensiksi mainitulta välittää viesti niin hyvin, että toinen voi luottaa siihen että mennään yhdessä uuteen paikkaan joka tuntuu ehkä pelottavalta. Ja yleisöltä sen että he ovat valmiit avaamaan mielensä asettamat rajat.

Tämän pitäisi olla helppoa, mutta monesti koomikoiden luoma illuusio siitä, että kaikki mitä lavalla sanotaan on absoluuttisesti totta on suht voimakas. Se on kaksiteräinen miekka, esitys elää ja hengittää sen ansiosta, mutta se voi myös vaikeuttaa liian totena asioille nauramista. Balanssia löytäminen olisi mahtavaa. jonain päivänä haluan olla niin hyvä että tämä onnistuu.

Nämä ovat kuitenkin vitsejä, aina, ja ainakin omasta puolestani voin sanoa että huumorini tulee hyvästä paikasta. Tavoitteeni ei ole loukata ketään, mutta en myöskään usko, että pystyisin tekemään itselleni mielenkiintoista komiikkaa jos en kertoisi sellaisia asioita jotka saattavat loukata joitain. Tämän valinnan olen tehnyt jo aikoja sitten, mutta valitettavasti se on unohtunut viimeisen 1,5 vuoden aikana. Nyt yritän päästä takaisin sellaisella materiaaliin, joka kiinnostaa myös itseä ja haastaa viemään komiikkaa alueelle jossa en ole käynyt. Töitä se vaatii, koska en ole koomikkona lähellekkään valmis oikein missään suhteessa. Mutta mikä tässä kehittymisessä on hauska on se, että jos kehityn jutun kirjoittajana, se yleensä myös näkyy sitten esiintymisen paranuksena. Ja toisinpäin. Pienistä puroista syntyy jossain vaiheessa iso nauru.

Miten jatkossa?

Mihin suuntaan siis komiikka lähtee? Yritän muuttaa ajatusmaailmaa pois siitä, että jos kuolet kerran lavalle niin jutut ovat eivät ole tarpeeksi hyviä siihen, että jos et kuole kertaakaan lavalle niin jutut ei ole tarpeeksi hyviä. Kaikkia ei saa miellyttää.

Ja tämä on se koomikon suurin pelko: lavakuolema. Kukaan ei naura. Se tuntuu siltä kuin pyytäisit suurta ihastustasi seurustelmaan kanssasi, mutta vastaus on ei. Tyly ei. Sellainen ei joka kertoo että sinä et ole minun arvoinen. Se on kauhea tunne. Mutta siitä pääsee yli, siitä tulee oppia ja tehdä paremmin kunnes seuraavan kerran menee alueelle johon ei taidot vielä riitä.

Rajat löytää helpoiten astumalla niiden yli.

-Petri

Kirjoitus vähän kaikesta

Vaikea oli päättää mistä kirjoittaisin, koska niin paljon on ollut tässä parin viikon aikana hässäkkää. En ole tehnyt vieläkään päätöstä, mutta katsotaan mille näppäimille sormet osuu. Jos tästä tulee sekavaa tekstiä, niin sovittaan että menee live eventin piikkiin. Eli en aio editoida tätä. Pyydän jo etukäteen anteeksi kirjoitusvirheitä.

Naurun Tasapaino

Voittajakolmikko.
Voittajakolmikko.

Naurun Tasapaino loppui, melkein kaikki kilpailijat olivat Kattilahallissa esiintymässä ja itsekin tekaisin siinä ennen karonkkaa 5 minuuttisen. Vapautunein keikka pitkään aikaan vaikka yleisössä oli 850 ihmistä. Sanoinkin lavalla että en enää ajattele tätä stand up keikkana vaan ennemminkin panttivankitilanteena.

En lähtenyt hakemaan nauruja, halusin puhua. Tämä tulee tarpeesta muuttaa omaa komiikkaa siihen mitä se oli ennen vuotta 2014. Rauhallisempaa ja parempaa. Ja se matka piti aloittaa juuri tuossa paikassa. Olisin voinut vetää niin sanotusti kovan keika varmalla matskulla. En harkinnut sitä edes hetkeäkään koksa en halua hukata hetkeäkään vanhojen juttujen parissa. Tarve kehittyä koomikkona on kovempi kuin hyvä ”näytönpaikka”.

Sama homma sunnuntaina Lepakkomiehessä jossa Heikki Vilja ja Taneli Karinen pyörittävät joka kuukausi loistavaa klubia. Oma show oli taas sitä mitä sen kuuluikin olla. Sellaista mitä se oli kaksi vuotta sitten. Terävämpää, vähemmän iskuja mutta isompia sellaisia, show hengitti paremmin, rytmin vaihdokset on helpompia kun ei paahda menemään. Enempi oman näköistä. Ja tämä on ollut Naurun Tasapainon paras lopputulema.

Lepiksen takahuone on avara ja viihtyisä. Ja siellä ei saa tupakoida mutta pakokaasua saa ilmaiseksi. #glamour Bongaa Heikin valmistautumisrutiini eli hermostunut kävely.
Lepiksen takahuone on avara ja viihtyisä. Ja siellä ei saa tupakoida mutta pakokaasua saa ilmaiseksi. #glamour
Bongaa Heikin valmistautumisrutiini eli hermostunut kävely.

Koska saavutin aika paljon kivoja juttuja tekemällä komiikkaa, joka oli sellaista mitä ajattelin että se voisi toimia. Ja toimihan se. Riittävän hyvin, mutta se ei ollut kuitenkaan täysin sitä mitä haluaisin tehdä. Jos jatkaisin vielä vanhalla tiellä niin se tie ei veisi niin korkealle kuin haluaisin. Siksi palataan pari risteytystä taaksepäin ja etsitään uusi reitti. Pitää uskaltaa olla paras itsensä.

Nyt uskallan taas ottaa sen ajan lavalla mitä jutut vaatii toimiakseen. Ainakin toivon että uskallan. Tuskin tästä helppoa tulee. Lavakuolemat tulevat taas tutuiksi, epävarmuus on kokoajan läsnä ja kiusaus palata vanhaan tulee olemaan suuri. Ja varmasti tulen niin tekemäänkin jossain määrin koska jotkut keikat on pakko hoitaa kunnialla ja varmasti koska sitä minulta on tilattu.

Blogi

On ollut kiva kuulla muutamaltakin taholta että blogiani on mukava lukea. Hyvä, koska sitä on myös mukava kirjoittaa. Jarno Huupponen laittoikin viestiä, että oman blogini innoittamana hänkin oli laittanut kirjoitusvaihteen päälle. Itse asiassa Jarnon viimeisin kirjoitus aiheesta tulosten mittaaminen koskettaa myös minua. Kuinka mitataan stand up koomikon onnistuminen? Naurujen perusteella, yleisön kiinnostuksen perusteella, sen mukana tulevatko he katsomaan uudestaan? Aikaisemmassa elämässä hakukonemarkkinoijana kaikki oli mitattavissa ja siksi optimoitavissa. Kun taas stand upissa ollaan todellakin mutu-maailmassa. Naurut pystyy mittaamaan, sitä kutsutaan termillä LPM, laughs per minute. Toimiva mittari, mutta sitten tuleekin se mikä ratkaisee, miten yleisö nauraa, tuleeko yleisöstä millä prosentilla takaisin jengiä seuraavalle keikalle, tuliko heistä faneja. Kaikilta ei voi käydä kysymässä. Mutua tulee kehittää, tai metodeja mittaamiseen. Tähän mennessä olen tyytynyt naurujen mittaamiseen. Nyt pitää parantaa.

Lue Jarnon blogikirjoitus, hyviä ohjeita ja mietintöjä. Sekä bisnekseen että urheiluun.
https://jhbusinessandsports.wordpress.com/2015/10/23/sita-saa-mita-mittaa/

Armeija

Sain aika paljon palauteta Naurun Tasapainon poliisijaksosta. Ja oli jännä huomata että puhelin alkoi soida keikka pyyntöjen merkiksi yllättävältä taholta. Armeijan eri joukko-osastoista pyydettiin esiintymään. Olisiko ollut haalarivitsit jotka teki tehtävänsä vai jokin muu? Valitettavasti päivämäärät eivät osuneet kohdilleen muuta toivottavasti jatkossa sitten paremmin.

Treenit

Rauta nousee, mutta paino ei tipu. Ja se on edelleen minulle ihan yksi hailee. Elopainosta on sulanut nyt kolmen kuukauden aikana vain kolme kiloa. Mutta farkkujen koko on pienentynyt 2-3 tuumalla. Tulokset nousevat selvästi ja jaksan paremmin. Vaaka ei kerro totuutta.

Oma dieettini on siis tällä hetkellä se, että jos lihakset kasvavat niin ne kuluttuvat jo ”tyhjäkäynnilläkin” sen verran enemmän että ei tarvi syömisistä huolehtia. Otetaan se ruokavalio sitten myöhemmin huomioon. Nyt mennään yksi asia kerrallaan. Ja jotain tuloksia on jo tullutkin. Maksimipäivänä meni maastavedossa 180 kiloa. Tyytyväinen olen, ja kun sen sai vielä tehtyä pukeutuneena The Big Lebowski elokuvan The Dudeksi niin päivähän oli huikea.

"Valkovenäläinen" Ja #The Dude"
”Valkovenäläinen” ja ”The Dude”

En ole aikaisemmin kokeillut tämmöistä HIIT-treeniä mutta voin aika varauksettomasti suositella kaikille. Älyttömän nopea tapa kasvattaa kuntoa. Hienoa nähdä salilla kun ihan jo muutamssa viikossa uudet tyypit näyttävät aivan erilaisilta kuin tullessaan.

Piippola

Taas on tulossa Naurunavetta ja se jos mikä hienoa. Muutamssa viikossa myytiin eka näytös loppuun käytännössä ilman mainostamista. Ja toista viedään samaan maaliin kans. Iikka Kivi tulee pääesiintyjäksi joka on minusta helkkarin mahtava homma. Ja eipä voi unohtaa Helenaa ja Tommia. Kova on kattaus illalle taas. Paikan maine on alkanut jo levitä. On tullut taas kyselyitä kollegoilta että milloin minä pääsen. Harmi ettei kaikkia voi ottaa kerralla, mutta säästellään ja pidetään laatu korkealla.

Eiköhän tämä ollu tässä.

Seuraavaan kertaan

-Petri

Kirjoitus Suomenlinnasta ja poliiseista sekä maksimisuorituksesta.

Morjens,

tajusin että unohdin julkaista suomenlinnan jakson settilistan. Laitan sen tuonne loppuun ja bonukseksi myös poliisisetin, jossa on lisänä vitsit jotka leikkasin pois viime hetkillä että sen sai mahtumaan siihen neljään minuuttiin.

Monet ovat kyselleet siitä että harmittaako. No tottakai harmittaa, tavoite oli kolmen parhaan joukkoon. Mutta nyt on tilanne on tämä. Ja vaikka joillekkin tämä voi kuulostaa selittelyltä, mutta jos huumorin pitkän linjan ammatilaiset kuten Ilari ja Anna eivät tykkää minun vitseistä ja yleisö nauraa, niin luulen että olen tehnyt silloin jotain todellakin oikein. En tee tätä työtä muille koomikoille, vaan yleisölle ja tietenkin myös itselle.

No se siitä. Mitenkäs tästä eteenpäin?

Pikkujoulukausi alkaa kohta, pääsee tekemään keikkaa kunnolla. Treeneihin TFW:lle on palattu. Keskiviikona oli jo kolme treeniä takana Tampereella ja sitten tänään kävin klo 12 tekemässä Helsingin #hallussa salilla vielä maailmanluokan treenit. Maastavetoa ja kyykkyä sekä siihen päälle viimeistelyt. Jaloissa on nyt niin vähän voimaa jäljellä että palauttava venyttely, tai olut, lienee paikallaan.

Kävin ekaa kertaa keskiviikkona Speed&Strength tunnilla ja sehän oli oivallinen tapa potkaista päivä käyntiin aamu seiskalta. Sitten sen päälle vielä vatsalihaksia TRX ”naruilla”. Sehän otti paremmin syviin vatsalihaksiin kuin mikään aiemmin.

Tässä treenamisen aloittamisen jälkeisessä ajassa on ollut ihmeellistä, miten paljon paremmin jaksaa, vaikka muksu valvottaa välillä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se kyllä täytyy sanoa että sen ekan 1,5 vuoden aikana kun muksu heräsi sen 5-6 kertaa yössä, niin treenien aloittaminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Vaikka olisi kannattanut olla. Sitähän oli vaikea nähdä siinä sumussa.

Ensi viikolla treeneissä on sitten maksimitulos viikko. Kokeillaan muutamalla liikkeellä, että paljonko sitä rautaa liikkuu. Itse en ole ollut tulosten perään aikaisemmin, mutta se on kuitenkin hyvä, ellei paras tapa mitata kehitystä. Joten nyt sitten kokeillaan. Ja myöskin siinä on se filosofinen puoli: Jos et ikinä yritä maksimia, niin et voi sitä saavuttaa.

Sama oli siinä semifinaalissamissä tipuin, tiesin että mun pitää tehdä aivan törkeän hyvä keikka, jotta on mitään mahdollisuuksia jatkoon. Lähdin vetämään maksimeita, ja lähelle ainakin päästiin.

Tänään sitten jännitetään Naurun Tasapainon kavereiden puolesta, että miten äänestys menee ja ketkä pääsee finaaliin. Luulen että pojoilla on pieni jännitys päällä. Vetäkää hyvin!

-Petri

Suomenlinna

Suomenlinna

Meneekö teillä hyvin. No tottakai teille menee. Te ootte Suomenlinasta.

Toi on yhtä turha kuin kysyis riihimäkeläisiltä että vituttaako?

___________________

Minä vierailin nyt ekaa kertaa Suomenlinassa ja minusta ainakin tuntui että teillä on täällä samat jutut kuin mantereella, mutta aina -vähän- paremmin.

Esimerkiksi spugetkin on ihan erilaisia täällä. Tiina kertoi että kun ne muutti tänne niin Putto lainas niille rahaa.

”tuommoisesta taloustalkoisiin osallistumisesta olisivat Sipilä ja Stubbkin ylpeitä.” / Maailman kirjat on sekaisin, sehän olisi sama kuin että kreikka lainaisi suomelle rahaa.

(Tämä jää varmaan pois?! Ei täällä jengi vedä täällä pullon suusta lasolia, vaan nauttivat sitä lasista. Skål!)

___________________

Teillä on täällä kirkko joka toimii myös majakkana. Ja se on mahtavaa. Hienoa nähdä kirkko josta on oikeasti jotain hyötyä.

Valoa kohti! (huudahdus!)

Mutta majakat on oikeasti jo vanhentuneita. Niistä on hyötyä vaan silloin kun kaikki muu on pettänyt.

Tosin samahan sen on kirkon kanssa, kun sulla on elämässä enää jäljellä viina ja Tauskin levyt, niin silloin mikä tahansa kelpaa.

Mutta ei saa ymmärtää väärin, mä olen ateisti, joka kuuluu kirkkoon. Koska pitäähän sitä johonkin uskoa.

___________________

Kun mä tulin tänne niin mietin mitä täällä ei ole. Sen mä tiesin että Alkoa, eikä poliisi ole ja sitte mietin että moottoripyöräkerhoa ei ainakaan ole.

Niin oli, Viapori MC! Ja kuulemma ainoa kerho jossa on mukana kaksi pappatunturia.

Huu! Hurjaa! Mite te myytte? Laitonta metrilakua? Ja Buranaa tiskin alta.

___________________

Täällä on paljon eri kulttuurikierroksia ja uusin niistä on Kurja Viapori kierros jonka tarkoitus on esitellä tämän saaren nurjaa puolta. Ja me päästiin sille.

Eli mentiin suoraan satamasta yläbaariin, ja sieltä sitten rainerille jatkoille.

Ja miten niin kurja? Paras kulttuurikierros ikinä! Koska normaalisti ne on tarkoitettu niille heikoille sieluille, jotka vielä teeskentelee että historia kiinnostaa enemmän kuin kalja.

Mun unelma-kulttuurikierros on se, että skipataan kävely, mennä lähimpään baariin, lyödään vanha kunnon diaprojektori päälle ja pikku tumuissa oleva opas kertoo yksityiskohtaisesti ketkä on hässineet ja missä.

Ilarihan on asunut täällä niin teillä olis opaskin valmiina.
___________________

Mä kävin täällä nyt siis ekaa kertaa

Tässä paikassa on myös se erikoista että yöksi ei saa jäädä. Kaikki ulkopuoliset ajetaan pois kun ilta koittaa.

Periaatteessa Suomenlinna on kuin sitoutumiskammoinen strippari. Paikkoja esitellään auliisti mut yöksi ei saa jäädä.

(Tiedättekö ko ku suomessa on maahanmuuttorkiittisiä, ja sitten on rasisteja.

Niin tehän ette ole edes saareenmuuttokriittisiä, te olette sasisteja. TÄMÄ VAIN JOS ON MENNYT HYVIN)

___________________

Ja se on harmi ettei voi jäädä yöksi koska täällä on mahtava viettää päivä ja yö esimerkiksi oman rakkaansa kanssa.

Löydätte täydellisen piknik paikan, tuijotat siinä viltillä makaavaa elämäsi raukkautta silmiin, aurinko paistaa, linnut laulaa, kaikki maailman murheet katoavat, siinä hetkessä ei ole kettän muuta, vain sinä ja hän. Ja taustalla viking line: TUUT TUUT, ruotsista nuuskaa ja nussitaan!

Kaikki jätkät muistaa kun tanssisit ekoja hitaita ylä-asteella wind of chancen tahtiin suurimman ihastuksen kanssa, ja samaan aikaa kaikki kaverit tekee taustalla (poskihoito eleitä). Oli herkkä fiilis.

Sitten emnnään toiselle laidalle ja siellä on tallink, tuut tuut!

luovutat ja menette Valimonterassille ja sinne tulee suomenruotsalaisia purjehtijoita, titta på min sägelbåt.

___________________

Tähän loppuun vielä sananen baarista mihin mennään keikan jälkeen jatkoille. Ylis!

Mulle kerrottiin että täsä ali-upseerikerhosta on tehty loistavia anagrammeja, kuten ali-persekerho. Jep! Anagrammi tarkoittaa että käytetään kaikkia kirjaimia, ja niiden tekoon kannattaa käyttää edes murto-osaa aivokapasiteetista.

Yläbaari. Hieno mesta, sanotaanko näin että homma ei ole aina niin pilkun tarkkaa.

___________________

Suomenlinnassahan on paljon taiteilijoita jotka on menestyneitä ja arvostettuja. Joten mietinkin että onko tässä joku tasokriteeri miten tänne valitaan näitä kulttuurijengiä?

Mutta onhan se selvää että ei ole, koska onhan Ilarikin asunu täällä!

XXXXXXXXXX

POLIISI

No niin kytät, possut, siat, natsit! … Näin uskaltaa tehdä kun on televisiokamerat ympärillä.
______________
Päällystö istuu takana ja haalariheikit on eturintamassa. Päällystön wanne be reinikaiset on kateellisia kun teillä on oma ohjelma ja ainoa reality mihin noi konttorirotat kelpaisi olis Poliisi, sinusta on tullut pullukka.
______________________

Ei varmaan kannata olla kateellinen, koska ni joutuu käyttämään haalareita ja sehän se on aikuisen asu!
Haalarit, univormujen mopoauto.
Ainoa hyöty niistä on että voi kesken talven mennä ruokatunnilla laskemaan mäkeä ja selkään ei mene lunta.
______________________
Haalarit taitaa olla ainoa asia mille poliisilla ei ole lyhennettä, mutta kaikelle muulle on!
viranomaisverkko on virve
Vaarallinen tilanne on vati,
Pieni ja paikallinen rikos eli pipari!

mistä ei olisi lyhennettä?
vessapaperi on vepa
aggressiivinen humalainen on tauski

Ja sitten voi mennä jo sekaisin. Virvellä on vati päällä, koska Tauskilla on pipari mielessä.
______________________

Me päästiin siis vierailulle poliisikoululle hervantaan, ja mä tajusin että poliisikouluun tai poliisiksi on nykyään erittäin vaikea päästä.
Kun taas tuntuu et 30 vuotta sitten riitti että mahduit pilkkihaalarit päällä Saabbiin ja löit vaan omaa vaimoa.
Ja sekin kävi selväksi että poliisikouluunhan ei pääse, jos on huumetausta, mutta päällystöön näyttäis pääsevän.
______________________

Poliisikoulussa on olemassa myös ruotsinkielinen saapumiserä. Ja jos on huumepoliisi, ja rikospoliisi niin pitäisi olla myös suomenruotsalaispoliisi.

Selkeitä luonnonlahjaakkuuksia selvittämään purjevenemurtoja. Ja ohjaamaan ihmisiä stockan hulluilla päivillä… sekä tunnistavat yli kilometrin päästä väärennetyt kashmirneuleet.

______________________

Poliisikoulussa on ampumarata harjoitelemista varten ja yli miljoonalla keikalla poliisi ampui yhteensä kahdeksan luotia! Tilastollisesti se on yhtä turha kuin insinöörikoulussa ehkäisyvälineiden käyttökurssi.

Molemmissa on riskinsä että joutuu mutta come on! laskekaa todennäköisyydet.

Tulevaan ammattiin parhaiten valmistaisi rata jossa kysyttäis seinää vasten nojailevilta miehiltä että: kusetko sä? Ja sitten juostais metsässä mopopoikia kiinni…. Ja semmoinen ratahan on jo ja sitä kutsutaan hervannaksi.

Ja sitten harjoituksen jälkeen mietittäis porukalla etnisessä ravintolassa että on onko piilotetun talousrikoksen lyhenne pitsa.

Miten päädyin Vuoden Tulokkaaksi

Morjens,

vaikken pidäkkään itseäni kovin suurena auktoriteettinä stand up asioissa, eikä tätä ole tarkoitettu ”tee näin -oppaaksi”, niin ajattelin kertoa kuinka olen itse tehnyt töitä viimeiset kolme ja puoli vuotta stand upin parissa.

Matka on ollut hauska, mutta paikoin raskas ja kivikkoinen, mutta ehdottomasti tekemisen arvoinen. Paras päätös mitä olen ammatillisessa mielessä tehnyt.

Miten kaikki alkoi

Kiinnostuin stand upista heti ensimmäisen kerran kun näin sitä. Sitten aloin seuraamaan Conan O’Brienia ja toivoin aina että lopussa olisi bändin sijaan koomikko. New Yorkin matkan jälkeen vuonna 2003, jossa kävin katsomassa paljon stand uppia, menin kurssille jonka vetäjänä toimi Markku Toikka. Ja sitten heti perään tein ensimmäisen keikan 3.3.2012 Artturissa Tampereella. Nyt noin sataviisikymmentä keikkaa myöhemmin voitin vuoden tulokas tittelin.

Miten toimia alussa

Nämä ovat sis toimineet minulle. Nämä eivät ole yleispäteviä ohjeita joita kaikkien kannattaa noudattaa, mutta uskoisin että joillekkin saattaa olla hyötyä.

Alkuun kokeilin kaikkea mitä mahdollista oli koettaa. Vaihdoin settiä joka kerta, tein suuria rytmillisiä kokeiluja puheeseen ja kirjoitin koko ajan uutta sekä parantelin vanhaa. Yritin löytää sitä mikä toimii parhaiten.

Opettelin pois kaikki haittaavat maneerit kuten päänrapsutuksen ja edestakaisin kävelyn; laitoin peukalot koukkuun ja tungin ne farkun taskuihin, laitoin jalat haralleen ja en liikkunut mihinkään koko keikan aikaina. Viisi keikkaa meni ja niin meni maneeritkin.

Opettelin puhumaan selkeästi mutta nopeasti, mikkitekniikka on järjettömän pieni, mutta elintärkeä osa esiintymistä.

Nauhoitin keikkoja mutta en kuunnellut kaikkia. Virhe. Oppimiskäyrä olisi ollut paljon jyrkempi.

Tein ekaan vuoteen noin 70 keikkaa ja muuutin periaatteessa joka keikalle jotakin setissä. Tämä on ikuisuusaihe, kannattaako niin tehdä? Minun mielipiteeni on se, että jos alkuun lähtee keikat ok, niin kannattaa vetäistä samalla setillä, että saa siihen hyvän tatsin ja oppii elämään sen kans niin ettei mene sekaisin kun jotain yllättävää tapahtuu.

Ja sitten kun tulee se eka lavakuolema tai hommat menee hyvin ulkomuistista, niin voi alkaa vaihdella ja hioa settiä. Itse halusin kehittyä kirjoittajana, joten kirjoitin lisää, muutin settiä ja uskoin juttujen voimaan.

Perusperiaata on kuitenkin niin, että uran alussa parhaalla setillä koko ajan. Jos luulet/tiedät kirjoittaneesi uuden ja paremman jutun kuin vanhassa setissä niin lavalle vaan sen kanssa. Laita se ekaksi jutuksi niin tiedät heti onko se hyvä.

Kirjoittamisen ja esiintymisen kiero suhde

Nyt tajuaa että ainakin yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää on se, kuinka jutun kertoo. Karkeasti voisi jakaa niin, että voi kertoa hauskoja juttuja tai juttuja hauskasti. Jos onnistuu yhdistämään noi kaksi niin silloin alkaa aitaa kaatua huolella.

Hyvin kirjoitettu juttu parantaa esiintymistä, hyvä esiintyminen parantaa kirjoitetun jutun tasoa.

Mitä kaikkea voi muuttaa esiintymisessään

Olen yrittänyt koko ajan purkaa esiintymistäni osiin. Miettiä mitä pitää tehdä paremmin. Juttujen lisäksi olen kokeillut eri puherytmejä, opetellut erikseen sen kuinka menen lavalle ja minkä ensivaikutelman annan, mitä sanon mikkiin ensimmäiseksi, millä äänellä puhun, miten valmistaudun ennen keikkaa. Uskon siihen että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vähentääkseni muuttuvia tekijöitä vedin ekat 50 keikkaa samoilla vaatteilla. Typerää pilkunviilaamista mutta tulipahan tehtyä. Tosin vieläkin tulee käytetty aika usein samaa paitaa ja farkkuja. En ole oikein halunnut lähteä tekemään sillä saralla mitään erityistä.

Yleisesti ottaen ajattelen esiintymisen menevän niin että ajattelen karrikoidusta yleisöä yksilönä, yhtenä ihmisenä. Ja kun tapaa uuden ihmisen on hyvä esitellä itsensä, kertoa itsestään jotta hän ymmärtää mistä ”kulmasta” kerron juttuja ja yksinkertaisesti kuka minä olen. Ja se esittely siis tehdään niillä jutuilla. Monesti olen kuullut että ekaksi pitää kertoa paras juttu ja viimeiseksi toiseksi paras. Saattaa olla niin, minä kuitenkin kerron alkuun varmoja juttuja, jotka 100% todennäköisyydellä saavat yleisön naurahtamaan. Ne esittelevät kuka minä olen ja siltä pohjalta on paljon helpompi jatkaa. Isompien naurujen aika on sitten myöhemmin.

Ja yleensäkkin lavalla mentäessä on hyvä heittää joko varma juttu, huomio yleisöstä, omasta itsestä tai tilanteesta jonka kaikki tunnistaa. Se kertoo yleisölle heti sen että tämä henkilö ymmärtää missä on, eli se lisää luottamusta ja helpottaa nauramista. Esimerkiksi jos bussipysäkillä menet ihan kylmiltään kertomaan vitsin ilamn mitää esittelyjä, niin naurut ovat epätodennäköisemmät kuin etttä kertoisit vitsisi kaverillesi.

Mitä tämä kaikki on sitten hyödyttänyt, voitte itse katsoa eron.

Tässä toinen keikkani, 7.3.2012 Huurupiilosta: https://www.youtube.com/watch?v=O8vxldh2Itk&list=UURNCOsCBofQ0jT1b2yqie3w

Ja tässä Naurun Tasapainon ekan jakson veto: http://areena.yle.fi/1-3021924 tai tulkaa keikalle. Lupaan että eroa on.

Nyt tulee tärkein mielestäni ylivoimaisesti tärkein asia: luovu jutuista jotka eivät toimi!

Jos juttu toimii kahdeksan kertaa kymmenestä, niin siitä pitää luopua tai sitä pitää muuttaa. Jopa 9/10 on liian heikko. Tämä on minusta kylmää faktaa enkä edes halua kirjoittaa perusteluja. Muuten jossain vaiheessa alkaa paskaa sataa niskaan eikä ammattilaiskehiin ole asiaa. En tiedä onko minullakaan vielä, mutta se ei ainakaan saa jäädä suoritusvarmuudesta kiinni.

Walamiehen Tomilta kuulin ohjeen joka meni tiivistettynä näin: ”naurut, edes pienet, vähintää 20 sekunnin välein.” Jos on minuutin set up ja vitsi ei lähde, niin sitten seuraavan minuutin set upin jälkeen on ollut hiljaista 2 minuuttia, ja se ei ole hyväksyttävää. Alla on traileri elokuvasta jonka katson säänöllisin väliajoin. Jeff Foxworthy kertoo siinä mikä ero on vitsillä ja loistavalla vitsillä. Se kannattaa sisäistää.

 

Sitten listataan loput

Itse lasken, oli se miten typerää tahansa, kuinka monta naurua tulee minuutissa. Se on minulle mittari joka ei huijaa. Ei ole tyylipisteitä, on nauruja.

Älä ylitä annettua aikaa. Tämän virheen olen tehnyt ja saanut siitä oikeutetusti myös kuulla. Anteeksi, vielä kerran.

Juttujen on hyvä ola helposti lähestyttäviä. En sano että yleisön persettä tarvii nuolla, mutta Suomen kokoisella markkinalueella harvalla on varaa valita kenelle esiintyy. Juttujen periaatteessa pitää toimia kaikille lukiolaisista vanhustentalon asukkaisiin. Ja se on sama minkä tyylin valitsee. Voi olla kantaaottava, voi olla vitsimies, jos yleisö nauraa niin kaikki on hyvin. Itse haluan kirjoittaa niin hyvän pilluvitsin että se lasketaan taiteeksi, mieluusti niin että Liisa Kukkola itkisi onnesta kun kuulisi sen.

Tämä on sosialinen ala: ”Kaikkia ei tarvi miellyttää, mutta ei kannata olla vittumainen. Ole oma itsesi, ole hiljaa jos ei ole järkevää sanottavaa, älä tee ihmisten elämää vaikeaksi, älä yritä päteä, maksa kyytisi, jos lainaat rahaa niin maksa ne takaisin.” Perusjuttuja. Tiivistääkseni lainaan Jim Jefferiesiä: ”Don’t be a cunt”.

Sinut huomataan jos olet hyvä. Sinut huomataan nopeammin jos olet parempi – > Tee itsestäsi niin hyvä, että sinua ei voi sivuuttaa. Jos olet joka kerta illan paras, oli lauteilla ketä vaan, niin ne lasikatot murtuu ja portit aukeaa. Koska aina tulee hetkiä, jolloin miettii miksi en etene, miksi kaikki myöhemmin aloittaneet menee ohi oikealta ja vasemmalta? Silloin olen ajattellut niin, että jos olisin yhtä hauska kuin Leikola tai Hedberg niin pääsisinkö silloin klubeille? No pääsisin, ja taas on alkanut kirjoittaminen maistua.

En muista kuka sanoi, taisi olla Lindstömin Jukka, että suomen stand up -skenessä maine seuraa puoli vuotta taitotasoa perässä. Kärsivällisyys on hyve. Itsestä se vaan tuntuu AINA siltä että maine on noin kaksi vuotta perässä vaikka olisit aloittanut vuosi sitten.

Muista kysyä kuinka keikka meni. Älä kerro itse miten se upposi yleisöön. Oma näkemys voi olla hyvin toisenlainen kuin totuus

Erilaisia tapoja treenata toki löytyy, jotkut treenaa improa vaan juttelemalla kaupungilla tuntemattomille, jotkut katsoo paljon stand uppia Youtubesta, jotkut lukee kirjoja. Itse teen edellä mainuttuja harvoin. Minun tapa tehdä on se, että kun tulee jokin aihe mieleen niin kirjoitan sen ylös ja laitan siihen jonkinlaisen tagin minkä kokonaisuuden alle se voisi mennä. Sitten kun löytyy kuningasidea, niin kaivan kaikki muistiinpanot aiheeseen liittyen esiin ja alan koota niistä kokonaisuutta. Eli yritän aina rakentaa temaattisesti ehjän viisi minuuttisen jotta yleisön on helpompi seurata ja siinä edes näyttäisi olevan joku juoni siinä mitä puhun. Mitä taas suosittelen niin menkää katsomaan stand uppia, siis ammattilaisten tekemää stand uppia. Kiinnittäkää huomiota kuinka paljon, millä tahdilla ja miten isoja nauruja tulee.

Loppuun vielä tälläinen ajatelma: Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni, kaikki on sinun vastuullasi. Joten jos olet sitä mieltä että kirjoitin täyttä paskaa, niin se on ok. Tee toisin, koska sinä tiedät paremmin mikä sinulla toimii. Minäkin tiesin ja hakkasin päätä seinään kunnes kokeilin jotain muuta ja tiesin paremmin. Kysy ammattilaisilta neuvoa, osalta olen saanut aivan helvetin hyviä neuvoja, osalta ihan paskoja. Itse päätin mitä noudatin.

Ja lisäksi vielä uusille Vuoden Tulokas finalisteille: minä voitin kisoja vasta sen jälkeen kun lopetin kilpailemisen ja menin tekemään parhaan mahdollisen keikan.

You don’t rise to the occasion, you sink to the level of training”.

Rennosti niin hyvä tulee, Apollo on loistava paikka esiintyä. Mahtava ilta tulossa!

Ja vielä, nämä olivat minun mielipiteitäni. Toivottavasti oli apua.

Kirjoitus treenaamisesta, tiedosta ja mahdollisuuksien tiedostamisesta. Plus mahdollisuus voittaa liput Vuoden Tulokas -finaaliin 10.10 Helsingin Apolloon.

Jos olet sitä mitä syöt, niin ajattelet sitä mitä luet ja teet.

”Tieto lisää tuskaa” -lausahdus saataa pitää paikkaansa. Mutta tieto lisää myös mahdollisuuksia. Kaikkea tietoa ei tarvitse ehkä ikinä soveltaa käytäntöön, mutta ilman sitä on myös vaikea olla, jos eteen tulee yllättävä tarve MacGyverittää esimerkiksi uusi suihkuturbiini Ladaan.

Miten lukeminen liittyy omaan treenaamiseen?

Se on panostamista samalla tavalla kuin lihashuolto tai oikein syöminen.

Jos taas lukee aiheesta niin siihen panostaa aikaa. Lihas tottelee kuria ja ajatukset uria. Niin on parempi laittaa ne ajatukset sellaiseen kyntövakoon joka on hyväksi itselle.

Mitä kannattaa lukea?

Itse tykkään niin harjoittelussakin, kuin tiedon hankkimisessa keskittyä sellaiseen joka on hauskaa ja samalla kehittävää. Esimerkiksi Lihastohtorin blogi on tälläinen. Vankaa tietoa hyvin kirjoitetussa muodossa, ja välillä myös oikeasti hauskoja. Alla linkki siihen mikä on hänen mielestään tärkeimmät asiat hyvän kunnon saavuttamiseen.

https://lihastohtori.wordpress.com/2013/05/20/kovafyysinenkondis/

Minä treenaan TFW:llä

Yleisin ihmettely koskee sitä, että sehän on kallista ja niin edelleen. Minä en ole himotreenaaja, en ole ikinä ollut. Minulla on iltaisin paljon tekemistä ja vaihtelevat aikataulut joten maksan tuloksista.

Eli periaatteessa siitä, että neljä tuntia treeniä viikossa riittää ja kalenteriin jää tilaa muulle.

Tosin nykykunnolla on alkuun riittänyt kolme kertaa per viikko. 37-vuotiaan palautumisaika mitataan päivissä, ei tunneissa.

Henkisiä vai fyysisiä rajoja

Asia mikä on hyvä tiedostaa että on olemassa rajoja. Ja minkä niistä yli voi päästä pelkästään siksi että joku sanoo: ”sinä pystyt, anna mennä!”. Tänään aamutreenin päälle laitoin tankoon maastovetoa varten 160kg.

IMG_8829

Kiitos Henrille käskyttämisestä. Se oli raja, jota en olisi itse tajunnut edes kokeilla rikkoa.

Nyt sitten tavoite alkaa kakkosella ja siinä on pari nollaa perässä.

Yhteenveto ja vahva suositus

Vetäisin tämä homman yhteen näin.

Minulla on perustiedot hallussa järkevään treenamiseen, nukkumiseen ja syömiseen, tai ainakin luulin niin. Nyt tiedot ovat karttuneet huomaamatta.

Ja tunnistan omat rajani siinä, etten yritä tehdä kaikkea kerralla, ensin treenit kuntoon. Sitten ruvetaan katsomaan ruokavaliota tarkemmin jos tarvetta ilmenee. Uni on säännöllisen epäsäännöllistä, mutta sen kanssa on elettävä(kiitos lapseni klo 21-07, joka yö).

Jos halaut tietopaketin siitä mitä kannattaa tehdä, sen päälle treeniohjelman joka toimii niin hyvä vaihtoehto olisi tämä:

TFW Tampereen Kickstart 2.0 -valmennus antaa sinulle työkalut ja valmiudet tulokselliseen elämänmuutokseen. Valmennuksessa opitaan tehokkaan voimaharjoittelun perusliikkeet, vähennetään kehon rasvaa, lisätään voimaa sekä parannetaan omaa hyvinvointia.”

Lue kuvaus niin pääset kärryille mitä tarjotaan. Sitten sovellat sen infon itselle sopivaksi ja BOOM! Homma lähtee laukalle hyvällä tavalla! Tuolla pakataan reppuun sellaiset eväät, että mikään ei jää tiedosta kiinni.

Liikaa infoa yhdellä kertaa

Jotkut ovat sellaisia, että pystyvät muuttamaan koko elämäntyylinsä kerrasta, minä en kuulu heihin. Askel kerrallaan ja samaa suosittelen myös muille. Ei ylivoimaisia haasteita, vaan sellaisia mihn pystyy. Pääasia että tietää mitä tekee.

Tuo kurssi on kova panostus, mutta älyttömän hyvä sellainen! Kehtaan suositella. Miksi? Koska itse olen vastustanut tälläistä ryhmäliikuntahommaa ihan periaatteen tasolla niin kauan kuin muistan. Pois lukien joukkueurheilu. Ja nyt on joutunut muuttamaan mielipidettään isolla kädellä. En ole tyyppi joka saa parhaan suorituksen tehtyä yksin salin nurkassa.

Mutta tämä on tuntunut heti omalta, koska tavallaan tässä ollaan joukkueessa, mutta ilman stressiä. Hyvä fiilis, kehitystä tapahtuu kuin itsestään ja ympärillä on iloisia ihmisiä jotka vaikka saattaa aloittaa ihan spontaanisti keskustelun. Eihän se kaikille sovi.

Vähän komiikkaa ja kilpailu

Ja komiikkarintamalla ollaan tänään Turun festivaaleilla. Loppuunmyyty Vuoden Tulokas -kiertueen viimeinen keikka. Mahtavaa päästä taas katsomaan kavereiden uudet jutut kesätauon jälkeen.

Loppu on myös uuden alku. 10.10 Helsingin Apollossa laitetaan tämä tulokastitteli kiertämään uudelle koomikolle.

https://www.facebook.com/events/1625789687700748/

tulokas 2015

Minulla olisi kaksi lippua sinne ja koska kaljablogini on jäänyt ihan pimentoon, niin kommentteihin voi ehdottaa olutta, jota minun kannattaisi maistaa. Parhaiten asiansa perustellut voittaa pääsyn kahdelle Finaaliin. Tapahtuma myydään loppuun yleensä jo ennakkoon, joten ei ehkä kannata pelkästään tähän luottaa. Voittajat julkistetaan perjantaina 9.10 täällä Facessa.

-Petri

Kirjoitus hautajaisista

Koomikoilta usein kysytään että mistä ne ideat juttuihin tulee. Vastauksena kuulee usein seuraavaa: ”No elämästä”. Lisäksi ”sukurasite” saattaa niitä tuottaa, eli aivot tuottavat ideoita, jotka ovat hauskoja arvaamattomalla tavalla.

Olin viikonloppuna tätini hautajaisissa. En tuntenut häntä kovin hyvin, se jäi harmittamaan. Hän oli huumorintajuinen ja käytännönläheinen ihminen joka suunnitteli omat hautajaisensa valmiiksi.

Nämä oli ensimmäiset hautajaiset joissa tiedän suoritetun arvonnan. Kahvia haettaessa sai ottaa lipukkeen, joka vastasi jotain esinettä mikä tädiltäni oli jäänyt. Lapulla numero neljä sai hopeisen kynttilänjalan.

20150927_091329

 

Tutustukaa paremmin ihmisiin, se kannattaa. Itse yritän muistaa sen kanssa.

-Petri

Kirjoitus Lappeenrannasta ja omien toimintapojen ymmärtämisestä.

KIINNOSTUSTA ETSIMÄSSÄ

Oman voimaeläimeni kosketus. Tätä tarvittiin ennen kuvauksiin lähtöä.
Oman voimaeläimeni kosketus. Tätä tarvittiin ennen kuvauksiin lähtöä.

Tämä oli minulle vaikea paikka ja jakso. Ihan puhtaasti siksi, että olin väsynyt. Edellinen lyhärijakson kirjoitus ja esiintyminen verotti pahasti voimia ja kiinnostusta mihinkään muuhun.

Lyhytkasvuisuus oli niin hieno ja haastava aihe, että sen jälkeen ei mikään tuntunut miltään(Levottomat viittaus). Vertailukohtana sanoisin, että jos alle joisi pullollisen rapsakasti humalaitua Indian Pale Alea, niin ei Karjala lager ei oikein sykähdytä. Niille jotka ei tunne edellä mainittuja tuotteita, niin tunne oli about sama kuin vaihtaisi Ferrarin

Ei sillä, Lappeenranta oli hieno paikka. Olin käynyt siellä ainoastaan kerran esiintymässä Festivaaleilla, niin enpä tiennyt paikasta yhtään mitään. Hienoimpia hetkiä oli heti alussa, kun pysähdyttiin salpalinjalle. En ollut tajunnut, tai hereillä historian tunneilla, että salpalinjan pituus oli 1 200 kilometriä. Lukekaa Wikipediasta, edelleen suomen historian suurin rakennusprojekti. Siitä huolimatta että meillä on vieläkin Olkiluoto kolmonen vielä työn alla. Kiitos 2005-2???.

Tutustuimme aluksi hieman historiaan ja sitten kauppakeskuksiin, ja kauppakeskuksiin ja kauppakeskuksiin. Ei ihan rehevintä aluetta komiikan tekoon, ainakaan

Puhuttiin venäläisistä ja karjalaisesta luonteesta. Jostain muustakin varmaan. Ei tullut aihioita mieleen mistä voisi rakentaa settiä.

Tyylikkäillä miehillä ei ole hattua.
Tyylikkäillä miehillä ei ole hattua.

Meidän oppaana oli Jussi joka oli pukeutunut villimiesasuun. Kun tulin ulos museosta ja näin Jussin ensimmäistä kertaa niin oli pakko halata. Näkihän sen heti, että kaikki ei ole lääkitys ihan kohdillaan. Iloinen mies, puhetta riiti, tyypistä olisi voinut tehdä oman ohjelman. Suosittelen ottamaan kaverin oppaaksi, ei käy aika pitkäksi.

VITSIEN RYHMÄDYNAMIIKKA

 Vitsien kirjoittaminen on yhtäaikaa helppoa ja vaikeaa. Hyvän idean saaminen voi käydä kuin sormia näpsäyttämällä. Tai sitten sen tekemiseen ja miettimiseen voi mennä päiviä, jopa viikkoja. Pahimmassa tapauksessa sitten ei ei se lamppu syty.Ohjelman aikana kävi aika usein niin että asioita puhuttiin porukalla ja sitten joku tekaisee siihen punchin(eli sen osan joka saa ihmiset nauramaan). Outo tunne kun nauraa vitsille ja samaan aikaan ottaa päähän kun ei itse tuota keksinyt. Tavallaan se oli pokerin pelaamista ja sitten joku vetäisee värisuoran pöytään ihan tyhjästä.
Kauneus ylhäältä päin. POV.
Kauneus ylhäältä päin.

Sitten itse tärkeimpään, eli ruokaan. Söin vetyjä, aluksi savukinkulla, mutta sitten se piti vaihtaa tavalliseen koska häiritsi makujen balanssia liikaa. Mutta makunsa mukaan kaikki, ei saa tuomita. Ikinä! Vaikka joku ottaisikin atomin. Sekin on ihan ok, ei järkevää tietenkään, mutta ok. En paljasta omaa suosikkikojua mutta kuvasta voi päätellä.

Parasta mitä jäätelöpikarista voi löytää.
Parasta mitä jäätelöpikarista voi löytää. 

Hienoin hetkin oli kuitenkin kun kuvaukset loppuivat, otin kellumispuvun päältä pois ja pääsi uimaan toukokuiseen Saimaaseen. Siitä saunaan. Silloin Karjala olisi maistunut, todennäköisesti paremmalta kuin koskaan.

Punaiset miehet rannalla.
Punaiset miehet rannalla. Puvun sisällä oli noin viisi litraa vettä. Se oli mukavaa.

SYVÄÄN PÄÄHÄN

Mitä en ollut vielä tajunnut, että näköjään luonteeseeni kuuluu se, että jotain uutta pitää aina yrittää. En ollut esimerkiksi ennen ekaa jaksoa tehnyt paljoa act outteja omassa komiikassa. Niinpä otin ne repertuaariin. Ja ihan tiedoksi että niiden tekeminen on vaikeaa. Monet treenaa niitä kymmeniä keikkoja ennen kuin ne osuu kohdalleen. Ja sitä ennen ne on kuitenkin harjoitelleet niiden tekoa vuosia.

Tähän jaksoon sitten päätin tehdä vähän Roastia. Hyvä idea! Mikseipä sitä menisi omalla epämukavuusalueella vielä vähän syvemmälle. Vastahan tässä tehdään helvetillisellä kiireellä juttuja, YLE kuvaa ne ja näyttää sadoille tuhansille. Kunnia on katoavaista, mutta häpeä ikuista; ei näitä ohjeita muista silloin kun tehdään.

Mutta rallia ei voiteta jos siellä pelätään.

-Petri

Random kukkoja ilman mitään syytä. Omistettu Riku sottiselle.
Random kukkoja ilman mitään syytä. Omistettu Riku sottiselle.
P.S.S Loppuun vielä keikka kirjoitetussa muodossa kuten tapoihin kuuluu.
_________________

Hei, hss!

Eka kertaa 100 etelä-karjalaista oli hiljaa yhtäjaksoisesti 15 sekuntia.

Missä Guinnesiin ennätysten kirja kun sitä kaivataan/ Ah, ekaa kerta täällä ollessa oli hiljaista 15 sekuntia.

Mä ite tuun pohjois-pohjanmaalta ja TE puhutte paljon!

_____________________

Etelä-karjalaiset aloittaa keskustelun vaikkei toinen ole edes sanonu mitään, tai ole edes samassa huoneessa. Ne istuu viereen ja 10 minuutissa se oman elämänsä pikku ”scherlock holmes” on ottanut selville toisen nimen, iän, sosiaaliturvatunnuksen ja suurimman osan periytyvistä taudeista. Istut hetkeksi alas niin samoin tein on käynnissä CSI Lappeenranta.

10 minuutissa Pohjois-pohjanmaalla siinä ajassa on ajateltu viisisataakertaa että: ”painu ny vittuun siitä!”

_____________________

Jos halutaan vertailla etelä-karjalaa ja kuulin että tämmöisen kuvauksen että myö ollaan sellasia rempseitä selkäänpuukottajia. No meillä pohjois-pohjanmaalla puukotetaan myös, naamaan.

Mutta kuitenkin täällä oli mulle hyvä,kotoisa olo. Koska tajusin että täällä, niin kuin kotopuolessakin kehut on nössöille, mutta vittuilu pitää ansaita. Teillä syynä varmaan Karjalainen kateus, mutta meillä se on vaan perusluonne.

_____________________

Kulttuurierot pohjoispohjanmaan ja etelä-karjalan välillä. no täällä on kulttuuria.

No okei, teillä on vaan Hynynen mutta silti.

Hynynenhän on Lappeerannan virallinen ajatushautomo. Ja suurin ajatus mitä se hautoo on: ”miten tämä kaikki miun suoltama paska on voinu mennä läpi. Kaikki tekstit on suoraan taidelukiotytön päiväkirjoista, suomesta löytyy yksi huonompi muusikko ja sekin soittaa omassa bändissä bassoa.”

Tiedätte sen teorian että kun antaa sadalla apinalle kirjoituskoneet niin sieltä ennemmin tai myöhemmin tulee ulos sheakesperen teksti.

Niin siis se mitä mä yritän tässä sanoa on että voitaisko porukalla ruveta hommaan hynysellä apinoita.

Yksi Sinkkonen ei vaan riitä.

Tiedätkö ku susta aika jättää… mitä se maksakiroosi vie noin 5-7 vuodessa… niin sulle tehdään oma patsas torille.

Tai no kaupungin persaukisen historian tuntien siihen ei ole rahaa, mutta ne laittaa sille norppapatsaalle peruukin.

Muutama tyhjä kaljatölkki ja se pinttynyt kusen hajuhan on siinä jo valmiina.

_____________________

Mä olen huomannut että sama mihin kylpylään tällä maapallolla menee niin siellä on aina yli puolet venäläisiä.

Ei tarvinnu kauan miettiä miksi venäläiset ei käy venäjällä kylpylässä. No koska siellä olisi 100% venäläisiä.

Sitä etuilun ja huutamiseen määrää ei kestäis edes ne ite.

Siinä on muuten lause mitä ei koskaan kuule: Lähdetäänkö venäjälle kylpylään.

Tuo lause on yhtä todennäköinen kuin kuulisi jonkun sanovan imatralla että täällä on kyllä talvella mukava asua.

Ja kyllä mä ymmärrän teitä lappeerantalaisia. Teitä ärsyttää kun tänne lappaa jengiä jotka ei osaa käyttäytyä, luulevat olevansa jotakin ja haisevatkin.

Ei ois ikinä pitäny antaa Joutsenon liittää Lappenrantaan.

_____________________

Meidät tutustutettiin tähän kaupunkiin näyttämällä museo, ostoskeskuksia ja lukion venäjän tunti. Mä näin sellaisen Lappeenrannan kiillotetun julkikuoren.

Tiedettekö jos olette haastattelemssa ihmisiä töihin niin te näette sen hiotun ceeveen, mutta se mikä teitä kiinnostaa oikesti on se netin selaushistoria.

Ja sama fiillis julkisivun kiillotuksesta tuli mulle myös tästä teidän tavasta puhua ja olla iloisia.

Mitä te salaatte?

Mä kävin syömässä vedyn torilla, niin siinä tuli yksi mäntymaa, semmoinen perus Lauritsalan isäntä, juttelemaan ja niin se tarjoutu 15 minuutin jälkeen jo viemään minut Viipuriin. Minut! Mä olen helvetin huonoa seuraa! 10 raivotautista ahmaakin on parempaa seuraa autossa kuin minä.

Mitä tämä tarkoittaa?: kuka tahansa ei-lappeerantalainen kelpaa juttuseuraksi.

Te puhutte siksi eettä te että jaksa kuunnella toisianne!

_____________________

Mutta mikä on historiasta opittu, te olette selvityjiä, Lappeeranta on kaikista luonnonrikkauksista huolimatta aina ollut PA. Mutta teillä te olette iloisia. Tiedättekö missä kaikkialla on näin? Etelä-Karjalassa ja kehitysmaissa!

Ja tämä on hyvä. Koska nykyisellä talouspolitiikalla, loppu-suomi seuraa perässä. Te olette edelläkävijöitä… tässä jälkeen jäämisessä. Ydinsodasta selviytyy, rotat torakat ja karjalaiset. Ja se on hiton hyvä!

XXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Kirjoitus motivaatiosta ja treenaamisesta.

Morjens,

tässä on mennyt nyt noin nelisen viikkoa siitä, kun aloin käymään Training For Warriors -salilla, TFW:llä. Siellä ei nimestään huolimatta tapella, eikä tehdä tappajia. Siellä treenataan. Kerron miten tarkemmin ihan kohta. Ensin kuitenkin miten sinne päädyin.

 

MOTIVAATIO

 

Alkuperäinen innostus, tai tarkemmin innostumattomuus, tähän oli se, että en enää voinut hyvin. Kipuja selässä, väsytti, huonolla tuulella liian usein ja kenkien jalkaan laittaminen alkoi muistuttaa projektina Olkiluoto 3:sta rakentamista.

Lopetin amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen kolmisen vuotta sitten. Törmäily toisiin ihmisiin oli minusta aika hemmetin kivaa, haastavaa ja parasta mitä aikuinen mies voi tiukoissa polyesterihousuissa tehdä. Rakastin sitä, mutta ongelmaksi muodostui, että jefun jälkeen on vähän vaikea löytää lajia joka kutkuttelisi sielua samalla tavalla. Myös kaikki treenaminen loppui samalla kun kilpakentät jäi taakse. Jäin odottelemaan motivaatiota.

Kolme vuotta treenaamattomuutta vastasi sitten tänä syksynä 20 kiloa lisäpainoa. Se on aika paljon. Loppulukema oli siis 110kg. Ei voida enää puhua mistään kauriin vartalosta. Mutta motivaatiota ei löytynyt. Järkeilin että päätös teenamisen aloittamisesta on helpompi tehdä kuin löytää se saunan taakse ammuttu ja polttohaudattu inspiraatio.

Nyt ei tarvi arpoa, että jaksaako liikuttaa kermapersettään treenaamaan. Sinne mennään koska se lukee kalenterissa.

 

EI TAVOITTEITA

 

Yritän superdieetin sijaan järkevää painonpudotusta, joka suomeksi tarkoittaa elämäntapojen muutosta. Jos jonkun natsidietiin mukaan syö rahkaa ja raejuustoa puoli vuotta, eikä tee mitään mistä nauttii, niin ennemmin tai myöhemmin siitä henkilökohtaisesta tuulettimesta löytyy useampi tuokkosellinen mämmiä.

Noin kuukauden treenin jälkeen painoa on tippunut kolmisen kiloa. Se ei ole paljon, se ei ole vähän, eikä sillä ole väliä. Sillä minä voin paremmin.

 

MINUN TFW MÄÄRITELMÄ

 

Minä tiedän treenaamisesta jotain, mutta en ole asiantuntija. Niille joita kiinnostaa mitä TFW:llä tehdään niin voisin määritellä sen näin: parin kanssa tehtävää kiertoharjoittelua HIIT:llä höystettynä.

Mitä HIIT on? Haluan lainata tähän tunnetun ja arvostetun kuntoilujulkaisun Me Naiset -artikkelia,
http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/liikunta/12_vaitetta_pikatreenista_hallitsetko_hiit_faktat

Jos et halua klikata, niin HIIT käytännössä tarkoittaa sitä, että tehdään niin pirusti hommia hetken ajan ja pidetään sitten tauko. Ja samaa toistetaan sitten hieman pidemmän hetken ajan.

TFW konseptiin on lisätty myös henkisen puolen hommia. Joka ilmeisen salakavalasti toimii. Ja sehän se tälläista skeptikkoa juilii hermoon samalla lailla kuin Crocsit muotiblogaajaa.

Linkin kautta pääsette lukemaan virallisen liturgian mitä homma oikein on.

http://www.tfwtampere.fi/mitauml-on-training-for-warriors.html

 

MITÄ KROPASSA TAPAHTUU

 

Mitä käytännössä on tapahtunut sen jälkeen kun aloin treenata?

Kävelen ryhdikkäämmin, en hengästy niin helposti, viikon jälkeen minulta kysyttiin olenko laihtunut (en ollut, mutta kuulemma olin ”tiivistynyt”), treenistä ei ole tullut kipuja joita pidin lähes selviönä kun tajusin kuinka kovaa välillä mennään, lihasmassa on kasvanut, nukun paremmin, makean himo on vähentynyt, samoin kaljan juonti(vaikeuttaa kaljablogin pitämistä ikävästi) sekä krooniset kivut selästä ja jalkapohjista ovat poistuneet. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin ja minulla on ollut treenatessa hauskaa.

Kroppa on nyt pikkuhiljaa oppinut ottamaan ”rankaisua” vastaan. On ollut mukava huomata, että lihakset alkaa muistaa miten sitä pitikään toimia. Vanha sanonta jefussa olikin ”lihasmuisti paras muisti”. Matkaa on paljon hyvään kuntoon, mutta reissuun on pakattu hyvät eväät.

 

PRELUDE R&R:ään

 

En halua antaa liian ruusuista kuvaa, TFW ei varmasti sovi kaikille. Eikä pidäkään sopia, kuten ei erinomaisen komiikankaan tule toimia jokaiselle äidin pikku persemarjalle. Muuten kyseessä olisi vesitetty versio pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Näin kerran Arja korisevan mainosavan Hämeenlinnan kesäteatteria televisiossa sanoilla: ”Hyvää ja ketään loukkaamatonta koko perheen viihdettä”. Veroilmoituksen täyttökin on varmasti mielenkiintoisempaa.

Prelude loppu.

 

RUUSUT

 

TFW:ssä on ollut parasta, että koulutettu ammattilainen kertoo minulle mitä tehdä ja säätelee viikosta toiseen että lepoa tulee riittävästi. Eli ei kuormiteta jatkuvasti samoja lihasryhmiä samalla tavalla. Treeniä kuitenkin tulee varmasti tarpeeksi, siitä ei tarvi huolehtia.

Ainoa vastuu mikä jää itselle, on varata aika kalenterista, mennä paikalle ja toteuttaa sen mitä kuulee. Riittävän yksinkertaista kun aivoissa pyörii luupilla parikymmentä keskeneräistä vitsiä, biisiväännöstä, somehommaa, oman uran rakentamista, televisiota ja se että mistä voi ostaa hiivaa. Muun muassa.

Muita asioita joista pidän on se, että hommia tehdään yleensä pareittain. Tulee taukoja ja tarvittaessa kannustusta. Yllättävän tehokasta. Ja lisäksi treenit vaihtelevat päivittäin, eli ei penaa, habaa ja jalkapäivien välttelyä viikosta toiseen.

 

JA RISUT

 

Asioita joista en alkuun pitänyt on se, että treeneissä pidetään ääntä. Tarkennuksena niille jotka miettivät niin esimerkiksi lasketaan ääneen haaraperushyppyjä ja kannustetaan. Ei sen ihmeellisempää.

Treenatessa päästetyt vokaaliset suoritteet ennen tätä ovat allekirjoittaneella olleet joko sellaista tukahdetutta puhinaa kuten protskukuurilla olevalla bodarilla vessassa, tai sitten kirosanoja.

Vime viikolla kävin Helsingin TFW-salilla ja verrattuna hiljaisiin hämäläisiin, niin Uudellamaalla huudetaan! Ja nyt kun tulin takaisin ”kotiin” niin huomasin, että se olen minä joka pitää eniten ääntä. Maalaista huijattiin, kohta osaan jo varmaan käyttää metroa.

 

OLEN KOKO ELÄMÄNI OLLUT SKEPTINEN KAIKKEA KOHTAAN

 

Kun kävin ensimmäisen kerran juttelemassa Henrin, joka siis perusti TFW Tampereen, kanssa keskustelu polveili pitkään. Muun muassa minun urassa koomikkona, mikä sai Henrin perustamaan tämän salin ynnä muuta vähemmän ja enemmän syvällistä. Jos luit linkin takaa virallisen määritelmän mitä TFW on, ja jos et, niin sieltä löytyy lause ”Lopputuloksena on monipuolinen, turvallinen ja tehokas periaatekeskeinen harjoitusohjelma, jonka avulla jokaisen on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa unelmansa!”.

Kuulin myös seuraavan lauseen Henrin suusta, ihan sivuhuomautuksena, että niillä jotka jää tänne treenaamaan, alkaa elämä yleensä muuttua. Ihan turhana jenkkihapatuksena ja teeveeshoppi kamana pidin. En pidä enää. Ärsyttää kun joku murskaa ennakkoluulot.

Lisäksi minussa on aina tehtaalta lähtemisestä asti ollut lisävarusteena todella suuri auktoriteettikammo. Siis sellaisia johtajia kohtaan joilla ei ole aukteriteettiä. TFW Tampereella on ohjaajana mies, joka elää niin kuin opettaa. Sellaiselta voi kovempiotsainenkin ottaa käskyjä vastaan.

 

LOPUKSI

 

Mutta yleisesti, se on sama onko se TFW, vai joku muu. Kunhan liikkuu niin että tulee hiki sekä niin että siitä tulee tapa. Eli itselle mielekkäällä tavalla.

Esimerkiksi aikuinen oppii ja tottuu uuteen, tai vihaamaansa, ruokaan noin viidentoista kerran jälkeen. Liikunnassa sama juttu. Vaatii päätöksen jaksaa taistella sen ensimmäisen pahanolon- tai ärsytyksenmuurin yli, läpi tai ali.

 

-Petri

 

P.S Hyvä dokkari joka liippaa aiheeseen. Tosin itse en todellakaan kuulu tähän ”laiha-lihava ryhmään”. Mutta hyviä perusmuistuksia sekä tarkempaa tietoa lihaksista, laihtumisesta, hyvästä kunnosta sekä ruokavaliosta. http://areena.yle.fi/1-2466712

Lisäksi kannattaa lukea tai käyttää ainakin tietopankkina Lihastohtorin blogia. On auktoriteettia.

https://lihastohtori.wordpress.com/