Naurun Tasapainon ensimmäinen jakso. Ja vähän muutakin.

Eilen se sitten alkoi, Naurun Tasapainon kolmas kausi. Tänään on lauantai ja illalla Helsinki Comedy Festivaalien keikka Vanhalla klo 18.

Sitä ennen on vielä  jalkapallomatsi Bolliksella klo 13, hiemanhyväntekeväisyyttä. Luulenpa että tästä tulee hieno päivä.

Viime viikko meni kiireisissä merkeissä, sain olla mukana katsomassa kuinka Noin Viikon Uutisia tehtiin. Ja voin sanoa, että käsikirjoittajat ja tuotantotiimi tekevät aivan järjettömän määrän tarkkaa ja uuvuttavaa työtä. Jokainen sana mitä Jukka sanoo on kirjoitettu ja hiottu paikalleen, sattumalla ei anneta sijaa. Opin paljon ja tajusin kuinko kovia ammattilaisia esimerkiksi Tommi Tuominen, Anders Helenius ja Tomi Haustola ovat. Ja ohjelman kasvot, Jukka Lindström, vaatii kaikilta paljon, aivan järjettämön paljon, haluan korostaa siis että ihan siis helvetisti, mutta tekee itse kaksinverroin enemmän. Mies voi olla kone. Suunnaton arvostus kaikkia kohtaan. Oli opettavaista päästä pelaamaan peliä, jossa kaikki muut ovat tasoltaan paria sarjatasoa ylempänä.

Mutta itse aiheeseen eli Naurun Tasapainoon.

Me kilpailijat emme ole nähneet valmista tuotosta ennen kuin nyt, samaan aikaan yleisön kanssa. Meitä jokaista kuvattiin useita tunteja, haastatteluja, touhuamista ja juttelua Vermon väen kanssa. Ja sitten se tiivistetään noin viiteen minuuttiin per kilpailija. Taitolaji tuo leikkaaminen jotta löytää sieltä sen olennaisen. Mutta oman subjektiivisen mielipiteeni mukaan sanoisin, että onnistunut jakso oli. Ja huhut kertovat että kovempaa settiä on vielä tulossa. Odotan innolla.

Hevosväki oli kyllä mahtavaa sakkia. Yhtä suurta, tosin aika usein sekasortoista ja oudosti toimivaa, perhettä. Mutta sellaista joka otti meidät lämpimästi vastaan ja näytti alan hyvät sekä huonot puolet.

Erityisen hieno hetki oli itselle se, kun sain haastatella Kaisa Toivosta. Menemättä enempää yksityiskohtiin, mutta sanotaan että kävi selväksi se jos työskentelee hevosten kanssa niin ennemmin tai myöhemmin sattuu, ja sitten sattuu kunnolla. Koska hevosurheilussa ollaan tekemisessä sellaisen asian kanssa, jota ei koskaan voi hallita täysin, sen kanssa voi oppia elämään, mutta aina on läsnä iso riski. Ja ainakin siitä löysin yhteyskohdan stand upin hevosurheilun välillä. Koomikotkaan eivät voi täysin hallita yleisöä, sen kanssa voi oppia toimimaan, mutta ikinä ei voi olla täysin varma siitä mitä tulee tapahtumaan. Ja 99,9% tarkkuudella voi sanoa että ei ole yhtään koomikkoa, joka ei olisi joutunut joskus ylikävellyksi yleisön toimesta. Ja se on se juttu mikä tekee tästä mielenkiintoista.

Vaatii tietynlaisen ihmisen että voi elää näiden paineiden ja epävarmuuden kanssa. Molemmissa lajeissa ammattitaito pienentää riskien määrää. Toki erona on se, että meidän alan kermaperseillä sattuu sieluun jos me mokaamme ja yleisö ei naura. Ravivalmentaja menee ambulanssilla ensiavun kautta kirurgille jos ”urakka kusee”.

Mutta vielä pari sanaa itse keikasta.

Ihmiset ovat ilmeisesti pitäneet ja nauraneet, mutta kun katsoo omaa keikkaa niin eihän se mennyt niin hyvin kuin olin itse kuvitellut. Huono keikka se ei ollut, mutta eipä varsinaisesti hyväkään. Ainakaan televisiosta katsottuna. Stand up lajina on yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti parhaimmilllaan livenä. Muistan keikasta sen, että yleisö nauroi jo välillä pelkille set upeille(tekninen termi vitsin pohjustukselle), ja silloin käy niin että pystyy hidastamaan tahtia ja nautiskelemaan lavalla, mutta tunnelma ei välttämättä sitten välity teeveen kautta. Ja näkyy myös se että ei ole tarpeeksi kokemusta kirjoittamisesta, lähinnä tiivistämisestä. Mutta kaiken tämän itsekritiikin jälkeen on pakko sanoa että olen kuitenkin (riittävän) tyytyväinen, ja pääasia on kuitenkin aina että yleisö oli poistuu tyytyväisenä.

Laitan tähän alle koko setin mitä kirjoitin tätä jaksoa varten. Se oli kovan työn takana ja siitä olen ylpeä. Se vaan harmitti että kaikkea ei kerenyt viiden minuutin ajassa esittää. Joten julkaisen sen sitten kirjallisessa muodossa. Kyseessä on vielä siloittelematon versio, eli siitä voi päätellä kuinka paljon vielä loppuhionta vaikuttaa jutun lopulliseen muotoon.

Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, juttuja ei kirjoita kielioppi mielessä.

_________

Moro!

Mulla itellä oli tosi hieno juttu että meidän eka aihe oli raviurheilu.

Luulin että hevoshullu on pikkutyttöjen lehti, mutta sehän tuntuu olevan alan toimintaopas.

Kävin nimittäin hevostalli.netin keskustelupalstalla hakemassa lisäinformaatiota, ja huh huh! joka on siis raviurheilun oma seiska päivää lääkärilehti ristetytettynä.

Siellä joku kyselee panohanskoista ja toinen miksi kyykätessä  pimppi sanoo hop-maisk hop-maisk! Ja vielä miettii että onko alapäässä vikaa?

Vastaus: on! Ja kysymyksestä päätellen myös toisessa päässä.

Ei mennyt kauaa tajuta miten sana ravisirkus on tullut.

_______________________

nykyään ihmiset vetää vetää hevosia autoilla. Ennenhän hevoset, monien sukupolvien ajan oli aina kärryjen. Onkohan ne hevoset aina kun ne menee ekaa kertaa kuljetusauton kyytiin sillei että: TÄTÄ SE EI ISOISÄ IKINÄ USKOIS!

Ja vieressä kaikki vanhan liiton suomenhevoset katsoo että on noilla nykynuorilla helppoo. Ite me juostiin raveihin, kesät talvet, ei sinne autolla menty. Pakkasraja oli 200 astetta rannikollakin.

Me ite tehtiin kaurat, ja valjastetiin ittemme. Ei ollut talleja, omat pilttuut piti rakentaa, näillä kavioilla!

Ei ollu mitään superehuja, kerran vuodessa sai porkkanan ja sen voimilla ravattiin. Ja jos joskus sokeripalan sai niin sitä imeskeltiin kuukausia.

Ei llut mitään nössöjä ratsupiiskoja, silloin oli ruoskat/pistoolit.

Se oli sitä aikaa kun kärryt oli puuta ja kengät rautaa. Ei niitä vaihettu niinku toni nieminen tyttöystävää.

_______________________

Pientä katsojakatoa oli raveissa havaittavissa ja se on sääli! Teillä on hieno laji ja mä näin mahdollisuuksia nostaa katsojalukuja.

Voisi ottaa sellaisen erilaisen super-kaksarin lähdön, eli kaksi lähtöä yhtäaikaa. Ja eri suuntiin.

Tiedätte kyllä, Linnanmäelläkin ne törmäysautot on älyttömän tylsiä, kun kaikkien pitää pyöriä samaan suuntaan, mutta heitäppä sinne yksi erkki-pekka mäkinen sinne ajamaan vastavirtaan niin on tilanne päällä!

Tommoisia kisoja varten voisi jalostukseen käyttää vähän hullumpaakin tammaa.

_______________________

80-luvulla oli ravuri nimeltä Charme Asserdahl. Aikansa superjulkkis. Isolla rahalla lennätettiin amerikkaa myöten kilpailemassa. Uran jälkeen Charme haudattiin kunniapaikalle lahden raviradalle. Muutta onko se nyt oikeasti hyvä homma että laitetaan ikuiseen lepoon työpaikan viereen?

Eihän pitkää uran siivoojana tehnyttä ritvaakaan muumioda siivouskomeroon.

Minäkin oon ollu raksalla töissä niin haluais että sokkeliin valettis.

_______________________

Mietin pitkään että kuinkahan karskia vitsiä sitä kehtaa vääntää mutta tuli aika nopeasti selväksi että ravimaailmassa puhutaan suoraan. Kysyin eräältä naisvalmentajalta että oletko käynyt kattomassa stand uppia. oo, yksi sellainen tamperelainen ruma ja läski oli kyllä tosi hauska.

No, tuohan ei vielä meidän varsinaisesti rajaa joukkoa. Poisti käytänössä yhden laskuista ja me ei tiedetä onko se mies vai nainen.

Mutta ajattelin että kaippa te kestätte.

_______________________

Samalla tavoin kuin uran loppumisen jälkeen jääkiekossa pelipaita nostetaan hallin kattoon roikkumaan niin miksei voisi Jontte boyn taljan hilata vermon lipputankoon.

Tai voisi vaikka täyttää Pekka Korven ja laittaa vitriinin. Tai kun kattoo niitä tv haastiksia niin ei paljo eroa vaikka veisi elävänikin.

Elinkaaren mittainen kunnioitus, mutta myös hyväksytään karut tosiasiat ja elämän tietty raakuus. Esimerkiksie eläköityvät Jääkiekkoilijat, kuten Jutila eroaa hevosista siitä että se rupeaa uran jälkeen syömään mutta hevoset saatetaan syödä. Ja tämä on ihan hyvä järjestys, jutilasta tulis sen verran iso joulukinkku että eihän se kuluis loppuun edes raviristeilyn buffetissa. Ikävää syödä kinkkua mistä tulee nuuskan paloja kurkkuun. Nyhtö Jutista ei tule kesähittiä.

_______________________

Suomessa ei ole enää kovinkaan monta ammattia missä tehdään provikkkapalkalla duunia. Taksikuskit ja hevoskuskit sekä puhelinmyyjät. siinäpä ne.

Se ero noilla ammateilla on että mä kuuntelen mieluummin puhelinmyyjää kuin eepeen räppiä.

_______________________

Me tosiaan päästin myös laittamaan valjaat hevoselle. Ja se oli pelottava tilanne. En minä tienny että sen hännän alle pitää laittaa joku remmi. Hevosen nimi oli Sergei ja siinä mulla melkein 500 kiloa pakoherkkää ja pelokasta lihasta. Ja mun pitäisi mennä tunkemaan nämä sormet ihan siihen perseen välittömään läheisyyteen. Ei helvetti!

Meihin miehiin on on koodattu sellainen vaisto joka vaan sanoo että toisen miehen perseeseen ei kosketa. Me voidaan painia saunan jälkeen alasti vaikka tunti, kunhan kädet pysyy vyötärön yläpuolella. Kun taas edes pieni hipaisu niin se HEI HEI HEI! Joku raja!

Ja sama oli mulla sergein kanssa. Ainoa asia mikä pyörii mielessä että yksi vahingossa suoritettu jekkupeukalo ja minä kuolen. On sanonta että rakkaudesta se hevonenkin potkii mutta on potkii varmasti lujempaa perseraiskauksesta. Ottaako se sen hyvällä vai pahalla, mutta lopputulema olisi kuitenkin sama.

Minä en kenenkään miehen joka painaa 500 kiloa persettä ja vehkeitä. Jos joku himo bodari tiputtais suihkussa saippuan niin hyvin harva ajattelis että: tehdäänpä bull mentulalle pikku jekku!

_______________________

Mutta kuinka ori saadaan hyppäämään pukille? Se ei käykään käden käänteessä vaan ori on ensin opetettava siihen.

Ja se on vaarallista hommaa! Turvallisuudesta on huolehdittava erityisen tarkasti, koska kiihdyksissä olevan hevosen voima on valtava.

Määräysten mukaan kaikilla paikallaolevilla ihmisillä on oltava kypärät päässä ja hätäpoistumistiet on varmistettava.

Ei tuo kuullosta astutukselta vaan enemmänkin Tauskin parisuhteelta.

_______________________

 

HEVOSTEN JA KOMIIKAN HALLITSEMINEN: Yhtään valmentajaa ei ole ilman murtuneita luita ja yhtään koomikkoa jonka yli ei olisi joskus kävellyt. Koska siinä työskennellään sellaisten voimien kanssa jota ei pysty hallitsemaan. Ja se on se mikä tekee tästä mielenkiintoista.

________________

Jos luit tänne asti niin onnittelut. Pitkä pätkä blogitekstiksi.

Katellaan myöhemmin lisää mitä tapahtuu. Nyt nappikset jalkaan ja palloa potkimaan.

-Petri