Kirjoitus motivaatiosta ja treenaamisesta.

Morjens,

tässä on mennyt nyt noin nelisen viikkoa siitä, kun aloin käymään Training For Warriors -salilla, TFW:llä. Siellä ei nimestään huolimatta tapella, eikä tehdä tappajia. Siellä treenataan. Kerron miten tarkemmin ihan kohta. Ensin kuitenkin miten sinne päädyin.

 

MOTIVAATIO

 

Alkuperäinen innostus, tai tarkemmin innostumattomuus, tähän oli se, että en enää voinut hyvin. Kipuja selässä, väsytti, huonolla tuulella liian usein ja kenkien jalkaan laittaminen alkoi muistuttaa projektina Olkiluoto 3:sta rakentamista.

Lopetin amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen kolmisen vuotta sitten. Törmäily toisiin ihmisiin oli minusta aika hemmetin kivaa, haastavaa ja parasta mitä aikuinen mies voi tiukoissa polyesterihousuissa tehdä. Rakastin sitä, mutta ongelmaksi muodostui, että jefun jälkeen on vähän vaikea löytää lajia joka kutkuttelisi sielua samalla tavalla. Myös kaikki treenaminen loppui samalla kun kilpakentät jäi taakse. Jäin odottelemaan motivaatiota.

Kolme vuotta treenaamattomuutta vastasi sitten tänä syksynä 20 kiloa lisäpainoa. Se on aika paljon. Loppulukema oli siis 110kg. Ei voida enää puhua mistään kauriin vartalosta. Mutta motivaatiota ei löytynyt. Järkeilin että päätös teenamisen aloittamisesta on helpompi tehdä kuin löytää se saunan taakse ammuttu ja polttohaudattu inspiraatio.

Nyt ei tarvi arpoa, että jaksaako liikuttaa kermapersettään treenaamaan. Sinne mennään koska se lukee kalenterissa.

 

EI TAVOITTEITA

 

Yritän superdieetin sijaan järkevää painonpudotusta, joka suomeksi tarkoittaa elämäntapojen muutosta. Jos jonkun natsidietiin mukaan syö rahkaa ja raejuustoa puoli vuotta, eikä tee mitään mistä nauttii, niin ennemmin tai myöhemmin siitä henkilökohtaisesta tuulettimesta löytyy useampi tuokkosellinen mämmiä.

Noin kuukauden treenin jälkeen painoa on tippunut kolmisen kiloa. Se ei ole paljon, se ei ole vähän, eikä sillä ole väliä. Sillä minä voin paremmin.

 

MINUN TFW MÄÄRITELMÄ

 

Minä tiedän treenaamisesta jotain, mutta en ole asiantuntija. Niille joita kiinnostaa mitä TFW:llä tehdään niin voisin määritellä sen näin: parin kanssa tehtävää kiertoharjoittelua HIIT:llä höystettynä.

Mitä HIIT on? Haluan lainata tähän tunnetun ja arvostetun kuntoilujulkaisun Me Naiset -artikkelia,
http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/liikunta/12_vaitetta_pikatreenista_hallitsetko_hiit_faktat

Jos et halua klikata, niin HIIT käytännössä tarkoittaa sitä, että tehdään niin pirusti hommia hetken ajan ja pidetään sitten tauko. Ja samaa toistetaan sitten hieman pidemmän hetken ajan.

TFW konseptiin on lisätty myös henkisen puolen hommia. Joka ilmeisen salakavalasti toimii. Ja sehän se tälläista skeptikkoa juilii hermoon samalla lailla kuin Crocsit muotiblogaajaa.

Linkin kautta pääsette lukemaan virallisen liturgian mitä homma oikein on.

http://www.tfwtampere.fi/mitauml-on-training-for-warriors.html

 

MITÄ KROPASSA TAPAHTUU

 

Mitä käytännössä on tapahtunut sen jälkeen kun aloin treenata?

Kävelen ryhdikkäämmin, en hengästy niin helposti, viikon jälkeen minulta kysyttiin olenko laihtunut (en ollut, mutta kuulemma olin ”tiivistynyt”), treenistä ei ole tullut kipuja joita pidin lähes selviönä kun tajusin kuinka kovaa välillä mennään, lihasmassa on kasvanut, nukun paremmin, makean himo on vähentynyt, samoin kaljan juonti(vaikeuttaa kaljablogin pitämistä ikävästi) sekä krooniset kivut selästä ja jalkapohjista ovat poistuneet. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin ja minulla on ollut treenatessa hauskaa.

Kroppa on nyt pikkuhiljaa oppinut ottamaan ”rankaisua” vastaan. On ollut mukava huomata, että lihakset alkaa muistaa miten sitä pitikään toimia. Vanha sanonta jefussa olikin ”lihasmuisti paras muisti”. Matkaa on paljon hyvään kuntoon, mutta reissuun on pakattu hyvät eväät.

 

PRELUDE R&R:ään

 

En halua antaa liian ruusuista kuvaa, TFW ei varmasti sovi kaikille. Eikä pidäkään sopia, kuten ei erinomaisen komiikankaan tule toimia jokaiselle äidin pikku persemarjalle. Muuten kyseessä olisi vesitetty versio pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Näin kerran Arja korisevan mainosavan Hämeenlinnan kesäteatteria televisiossa sanoilla: ”Hyvää ja ketään loukkaamatonta koko perheen viihdettä”. Veroilmoituksen täyttökin on varmasti mielenkiintoisempaa.

Prelude loppu.

 

RUUSUT

 

TFW:ssä on ollut parasta, että koulutettu ammattilainen kertoo minulle mitä tehdä ja säätelee viikosta toiseen että lepoa tulee riittävästi. Eli ei kuormiteta jatkuvasti samoja lihasryhmiä samalla tavalla. Treeniä kuitenkin tulee varmasti tarpeeksi, siitä ei tarvi huolehtia.

Ainoa vastuu mikä jää itselle, on varata aika kalenterista, mennä paikalle ja toteuttaa sen mitä kuulee. Riittävän yksinkertaista kun aivoissa pyörii luupilla parikymmentä keskeneräistä vitsiä, biisiväännöstä, somehommaa, oman uran rakentamista, televisiota ja se että mistä voi ostaa hiivaa. Muun muassa.

Muita asioita joista pidän on se, että hommia tehdään yleensä pareittain. Tulee taukoja ja tarvittaessa kannustusta. Yllättävän tehokasta. Ja lisäksi treenit vaihtelevat päivittäin, eli ei penaa, habaa ja jalkapäivien välttelyä viikosta toiseen.

 

JA RISUT

 

Asioita joista en alkuun pitänyt on se, että treeneissä pidetään ääntä. Tarkennuksena niille jotka miettivät niin esimerkiksi lasketaan ääneen haaraperushyppyjä ja kannustetaan. Ei sen ihmeellisempää.

Treenatessa päästetyt vokaaliset suoritteet ennen tätä ovat allekirjoittaneella olleet joko sellaista tukahdetutta puhinaa kuten protskukuurilla olevalla bodarilla vessassa, tai sitten kirosanoja.

Vime viikolla kävin Helsingin TFW-salilla ja verrattuna hiljaisiin hämäläisiin, niin Uudellamaalla huudetaan! Ja nyt kun tulin takaisin ”kotiin” niin huomasin, että se olen minä joka pitää eniten ääntä. Maalaista huijattiin, kohta osaan jo varmaan käyttää metroa.

 

OLEN KOKO ELÄMÄNI OLLUT SKEPTINEN KAIKKEA KOHTAAN

 

Kun kävin ensimmäisen kerran juttelemassa Henrin, joka siis perusti TFW Tampereen, kanssa keskustelu polveili pitkään. Muun muassa minun urassa koomikkona, mikä sai Henrin perustamaan tämän salin ynnä muuta vähemmän ja enemmän syvällistä. Jos luit linkin takaa virallisen määritelmän mitä TFW on, ja jos et, niin sieltä löytyy lause ”Lopputuloksena on monipuolinen, turvallinen ja tehokas periaatekeskeinen harjoitusohjelma, jonka avulla jokaisen on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa unelmansa!”.

Kuulin myös seuraavan lauseen Henrin suusta, ihan sivuhuomautuksena, että niillä jotka jää tänne treenaamaan, alkaa elämä yleensä muuttua. Ihan turhana jenkkihapatuksena ja teeveeshoppi kamana pidin. En pidä enää. Ärsyttää kun joku murskaa ennakkoluulot.

Lisäksi minussa on aina tehtaalta lähtemisestä asti ollut lisävarusteena todella suuri auktoriteettikammo. Siis sellaisia johtajia kohtaan joilla ei ole aukteriteettiä. TFW Tampereella on ohjaajana mies, joka elää niin kuin opettaa. Sellaiselta voi kovempiotsainenkin ottaa käskyjä vastaan.

 

LOPUKSI

 

Mutta yleisesti, se on sama onko se TFW, vai joku muu. Kunhan liikkuu niin että tulee hiki sekä niin että siitä tulee tapa. Eli itselle mielekkäällä tavalla.

Esimerkiksi aikuinen oppii ja tottuu uuteen, tai vihaamaansa, ruokaan noin viidentoista kerran jälkeen. Liikunnassa sama juttu. Vaatii päätöksen jaksaa taistella sen ensimmäisen pahanolon- tai ärsytyksenmuurin yli, läpi tai ali.

 

-Petri

 

P.S Hyvä dokkari joka liippaa aiheeseen. Tosin itse en todellakaan kuulu tähän ”laiha-lihava ryhmään”. Mutta hyviä perusmuistuksia sekä tarkempaa tietoa lihaksista, laihtumisesta, hyvästä kunnosta sekä ruokavaliosta. http://areena.yle.fi/1-2466712

Lisäksi kannattaa lukea tai käyttää ainakin tietopankkina Lihastohtorin blogia. On auktoriteettia.

https://lihastohtori.wordpress.com/